En kestä enää kauaa. Räjähdän kohta. Tunnen kuinka tän kiven pitäis vierähtää mun harteilta pois. Se poika ei enää huomaa mua. Ollaan oltu ennen tosi hyvii ystävii. En aio luovuttaa sen suhteen, en aio! Mä tiedän ja tunnen sen, että meistä tulee taas ystäviä. Nyt lähiaikoina mulla on ollu sydänsuruja, mut onneksi on olemassa ystävii, jotka aina auttaa sua, ku tarvit niiden apua ♥♥ Jotkut ihmiset on vaan outoja, ettei ne tajuu paljon mistään mitään, eikä huomaa mitään. Ei puhuta nyt mun murheista. Puhutaan jostain iloisista asioista. Vaikka siitä, että huomenna olis enkun koe. Kyllä uskon, että saan kiitettävän tän kaiken pänttäämisen jälkeen. Tulin just suihkusta, niin meen pukee ja kattoo salkkareita, moikka tältä erää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti